Karkauspäivänä vuonna 2012 täytyy todeta että alakulo ja väsymys kuuluu valitettavasti edelleen jokaipäiväisiin kavereihini, ei yhtään kiva juttu. Jos tähän asti ole kärsinyt syyttä suotta, mistä lie johtuen uupumuksesta, niin nyt minulla on valitettavasti myös selkeä syy uupumiseeni. Sain tuossa kolmisen viikkoa sitten kuulla isäni vakavasta sairaudesta, lääkärin mukaan mitään ei ollut tehtävissä ja elinaikaa jäljellä ehken noin viikko. Se veti kyllä maton jalkojen alta. Kaksi viikkoa isäni jaksoi sinnitellä ja viikko sitten lauantaina siskoni soitti ja kertoi surullisen uutisen, isä on poissa. Mua harmittaa niin paljon, kaikki ne sanomatta jääneet sanat, viimeiset hetket isä oli niin väsynyt ja itse jotenkin shokissa. Tässä nyt on päivät menneet vaihtelevasti, suru pyrkii silmäkulmiin milloin missäkin. Jotenkin vain tuntuu, että lasten takia pitää pysyä kasassa ja kestää. Eilen oli vaikeampi päivä, sillä olisi ollut isäni 63-v päivä.

Käsityörintamalla ei kuulu sen somempaa. Päätin jo tehdä jotain kivaa ja neuloin itselleni tunikan. Ennen kaula-aukon viimeistelyä ja lankojen päättelyä sovitin sitä ja totesin, ettei valaille toinna neuloa. Eli purin tekeleen ja pakkasin langat takaisin komeroon odottamaan päivää, jolloin vaaka näyttää minulle jälleen ihmismäiset lukemat. Siihen asti keskityn neulomaan sukkia ja muita asusteita ja tietenkin muksuille. Tässäpäs valmistunut setti meidän neiti 2,5 veelle. Ohjeet on vuosien takaa Novitalta ja kokoa olen hieman suurentanut. Lankana Novitan palma ja samos, molemmat hyvän aikaa lankavarastossa jo muhineet. Pipoon lankaa kului 60 grammaa ja kaulahuiviin 47 grammaa.



Lankaa sain valmiiksi asti neulottua helmikuussa vaivaiset 336 grammaa. Tunikaan neuloin ja purin 700 grammaa :D

Anne-Mari