Tänään valmistui ensimmäisenä kyjytyönä aloitettu neuletunika. Neule on ihan kiva, etenkin kun se roikkuu hengarissa. Värienkin suhteen mielipide vaihtelee, toisaalta tykkään ja sitten perään jo mietin, että onko se kuitenkin liian kirjava. Tämän tunikan neuloin kahteen kertaan. Ensin ohjeen mukaan niin, että etukappale on intarsianeuleena ja takakappale perusraitaisena. Ennen lankojen päättelyä pätin kuitenkin, etten tykkää tuosta intarsianeuleesta kuitenkaan, se se vasta levoton oli.  Joten purin ja neuloin uudestaan ja nyt päätin tehdä puseron kainaloihin saakka yhtenä kappaleena. Raidat muodostuivat niin, että sattumanvaraisesti otin edelliset purkulangat korista ja siinä se. Lankana Novitan Miami ja Puro Batic, kulutus 402 grammaa (ohjeessa kyllä arviona jotain ihan muuta). Koko XL. Ja tässä ensin otos hengarissa;



Hihat olisivat voineet ehken olla siniset, mutta aivotonna ohjeen kuvaa tuijottaen ne tein. Ja pitkään mietin, laitanko ollenkaan kuvaa tunikasta päälläni, ärsyttää ihan omat ylimääräiset kilot. Mutta päädyin julkaisemaan kuvat ja toivon niiden toimivan hyvänä motivaattorina tulevaan painonpudotukseen. Vakaa aikomukseni on nyt hankkiutua eroon tästä ylilastista, kunhan tuo pieni mies tulee puolen vuoden ikään ja aloitellaan kiinteät eväät. Siihen asti kerään motivaatiota mm. katselemalla näitä kuvia.





Kuvat hassun utuiset eikä muutenkaan mitkään loisto-otokset. Kuvaajana tyttäreni 9v, eikä laisinkaan innostunut kuvaamaan.

Kuitenkin käyttökelpoinen pusero ja yksi kyjytyö jälleen siirtynyt valmistuneiden joukkoon.

Kohta se on, syyskuu ja sitten minunkin on todettava, että kesä alkaa olla jo elettyä elämää tältä vuodelta. Eipä sillä, tykkään kyllä myös syksystä...joskaan en sateesta.

Anne-Mari