On nimittäin tämä miun harrastaminen. Valmistuneet ei ole mitään kovin kaksisia tekeleitä, mutta niiden tekeminen tuottaa itselle useimmiten mielihyvää. Mies sitten kommentoi ystävällisesti tällä viikolla kerran purkaessa jotain neuletta ja kun sitä ääneen harmittelin, "että lopetan koko touhu, kun et kerran osaa". Hetken piti ihan miettiä, että suutunko vai en, hieman kuitenkin loukkaannuin. Harmistusta lievittämään sorruin sitten viikon kaupunkinreissulla kasan Novitan Puroa. Ajatuksena on kyjyilyjen jälkeen tehdä itselleni uusi tunika, hieman paranneltuna versiona kenties. Lankoja meinasin sortua ostamaan jo aiemmin, kun niihin törmäsin siwassa asioidessani, mutta silloin vielä pystyin pitämään pintani, tosin kuin torstaina, jolloin meille muutti asumaan 500 grammaa luumun (?) sävyistä Puroa.

Ja tänään sain valmiiksi kyjy-aloituksen nro 9 eli neulottu/virkattu kauratyyny. Ohje tähän löytyi Maija Paavilaisen "Virkkaa ruutuja!"-kirjasta. Tylsästi valitsin mallin värit, mutta sininen on muisto miun nuoruusvuosilta. Se on ostettu oikeasti joskus 95-96 vuosina ja alunpitäen siitä piti tulla virkattu pusero. Puseron alku on jo kadonnut ja nyt oli mielestäni korkea aika käyttää hyvin marinoitua lankaa tähän testitekeleeseen. Ja valkoinen on äidiltäni saamasta jämäpussukasta. Lankaa tähän työhön kului tasan 100 grammaa. Tulee kyllä omaan käyttöön ihan varmasti.

Ja kissanpennut yllättivät minut viikolla. Pienet kissatkin jo saavat hiiren kiinni...ja tietävät mitä pitää tehdä. Kuva on kyllä luvattoman huono, mutta ylpeä saalistaja juoksi saaliinsa kanssa kokoajan pakoon meidän  yli-innokasta 3-v hiiren metsään viskaajaa pakoon.

Nauttikaamme syyspäivistä!

Anne-Mari