Minua vaivannut Paavon epäonnistunut villapusero on purettu ja neulottu uudelleen. Edelleen siinä on jotain häikkää, mutta on mielestäni nyt jo paljon edeltäjäänsä parempi. Kokokin on sopivmpi ja kaula-aukkohan ede edellisen murheenkryyni oli. Kuvionkin sain nyt tehtyä ja ei tuo kuviointi nyt niin hankalaa ollut, kun oli vaalea pohja (eikä musta kuten ensimmäisellä kerralla!). Poika tykkäsi. Lankavarastooni palautui neljä pientä kerää lankaa tästä muutoksesta, eli yhteensä 17 grammaa varastoni kasvoi taasen :)

Ja tässä samaisessa puserossa on kiinni kaksi uutta käsityövälinettäni, liekkö oikeassa tarkoituksessaan? Ainakin tykkäsin käyttää ja silmukat oli helpompi jälleen puikolle poimia, langalla ollessa puikot tahtovat "kutistua".

Ja alennusmyynneissä pidn päätökseni olla ostamatta mitään tarpeetonta pysyin melko hyvin. Itselleni ostin vain muutaman metallisen muumipurkin ja nämä kaksi kirjaa, molemmat 5 €/kpl.

Jotenkin nyt on taas tekemisen ilo löytymässä, kun tuon kummituspuseron sai pois mielestä...vielä kun löytäisi aikaa ja energiaa tehdä noita mielessä myllertäviä suunnitelmia. Ja langanostolakko pitää, tosin tänään kaupassa käydessäni päätin, että 7 veljestä keltainen ja turkoosi on lisättävä varastooni jossain vaiheessa kevättä, ihania sävyjä molemmat.

Ja kiitoksia ihanista kommenteista, ne lämmittävät mieltä aina yhtä paljon. Jaanalla erityiskiitokset kaksi-sukkaa-kerralla kommenteista, tuota täytyy kyllä itse ihan pian alkaa kokeilemaan.

Anne-Mari